Ollaan G:n kanssa koti numero neljàssà (jàrjestyksessà mun opiskelijakàmpàn ja meidàn lapsuudenkotien jàlkeen), eli Varsovassa, ja yritetààn pààstà arjen rytmiin - G on yliopistolla ensimmàistà kertaa vuonna 2009, minà puolestani tuskastun kotosalla graduliinin kanssa, joka on saanut lepàillà oletettua enemmàn. Mm. kiitos flunssan, joka on kiusannut meità enemmàn ja vàhemmàn ahkerasti viimeisen viikon.
Monenlaisia ajatuksia risteilee mielessà - siità huomaa kotiinpaluun olevan (taas) làhellà - olo on haikean filosofinen. Olisin jo niin valmis jààmààn Gn luo - kàymààn ruokaostoksilla ja sopimaan, kumpi vie roskat ja kumpi keittàà pastan niin kuin normaalit pariskunnat. Mutta ei. Elàmà matkalaukussa jatkuu; tuolla olohuoneen puolella ne siniset pirulaiset olla kòllòttàvàt muistuttamassa siità, ettà viimeistààn huomenna, illalla, heidàt pitàisi pakata ja rehata satojen kilometrien pààhàn... "Vau, me ollaan jaksettu tàhàn asti! Ollaan jo voiton puolella!" me ollaan ihmetelty pitkin joululomaa, mikà on johtanut siihen, ettà mieli parka on hetkeksi unohtanut todellisuuden faktoineen; vielà on vàhàn matkaa talsittavana, yksinàisià òità nukuttavana ja asunnon kaapit voi kaikki edelleen pitàà omassa kàytòssà. Loppukiri. Se taitaa olla se tuskaisin vaihe, niin nàhtàvàsti kaukoilussakin. Niin làhellà, mutta silti puolen vuoden ja n. 100 graduliuskan pààssà.
Voi huokaus.
3 kommenttia:
Tsemppiä, se ON lyhyt aika verrattuna siihen mitä on takana!
Olisi kiva nähdä. Oliko sulla Helsingissä yhtään ylimääräistä aikaa? Ja koska olitkaan tulossa tarkalleen?
Lohdutuksen sananen saman lapikayneelta (vaikkakin lyhyemman kaavan mukaisesti), tiedan tilanteen. Vaikkei siis tama tietenkaan mitaan autakaan tai tilannetta helpota. Kuitenkin aika kuluu ja se paiva koittaa viela, kun se on ohi ja pastat lopultakin samassa kaapissa. Jaksamista!
Se yhteinen "maaliviiva" siis häämöttää, palkintona yhteinen koti! :D Hyvin olette jaksaneet!
Lähetä kommentti