perjantai 31. lokakuuta 2008

Q&A: Reality Check

Q: Lokakuun viimeinen päivä - se pistää vähän miettimään. Se nimittäin tarkoittaa, että tehokasta graduaikaa on nyt virallisesti kulunut 2 kk (n. 8/9kk to go). Iso kysymys onkin nyt seuraava: onko aika valunut hukkaan, vai olenko saanut riittävästi aikaan?

A: Tähän kysymykseen mieleni muovasi vastauksen viime yönä (gradua ei valitettavasti työstetä pelkästään toimistojen aukioloaikoina), hiukan ennen nukahtamista. En ole hullummassa pisteessä: isot linjat on nyt päätetty, moni asia (aihe, aineisto - jota minun ei tarvitse itse kerätä ja metodi) on lyöty lukkoon, lähteitä on kertynyt lähemmäs 30. Minulla on tutkimussuunnitelman runko kasassa - enää se tarvitsee vain naputtaa ruudulle (ja tarkentaa hiukan teoriaosuutta). Voisin melkeinpä kohottaa itselleni glögilasillisen (marraskuussa nimittäin aloitan perinteiseen tapaan glögi/joululaulukauteni).



PS. Jos nukahdin noiden pohdintojen puolesta rauhallisessa mielentilassa, niin heräsin sekavemmissa tunnelmissa. Näin nimittäin unta, että G osallistui Unelmien poikamies-tyyliseen ohjelmaan....ja minä olin yksi kilpailijoista. Yksi monien joukossa...Täytyy ottaa G puhutteluun illalla, sen täytyy ymmärtää, ettei mun unissa voi käyttäytyä ihan miten sattuu!

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Keskiviikkoaamu

Vähän hempeilyä keskelle viikkoa:

www.youtube.com/watch?v=fBJrqdOTqVw

Leif Wager ~ Romanssi


Tulee elävästi mieleen siskon häät elokuulta (vai mitä sisko?:-D) - saimme nimittäin kuulla tämän kappaleen kahteen eri otteeseen juhlan aikana. Kerran kirkossa pianolla soitettuna, sanoin tulkittuna ja myöhemmin viuluversiona varsinaisessa hääjuhlassa.

Etenkin tuollaisessa yhteydessä kuultuna, tässä kappaleessa on jotain ihon kananlihalle nostattavaa.

Mutta kyllä se näin keskiviikkoaamuunkin sopii!

maanantai 27. lokakuuta 2008

Ne kengät, ne kengät

Jos uusista nilkkureistani oli minulle jokin blogiviesti sitten iloa, viimeisen viikon aikana niistä on koitunut lähinnä harmia. Kun 10 päivää sitten suljin asuntoni oven ja suuntasin juna-asemalle aikeenani viettää pidennetty viikonloppu vanhempieni luona, en kiinnittänyt kenkävalintaani suurtakaan huomiota. Suunnitelmissani ei ollut lenkkeilyä, lähinnä laadukasta laiskottelua – ja korkeintaan shoppailua Seinäjoella. Shoppailuun pieni korko soveltuu loistavasti.

Mutta sitten.

Ennen kuin ehdin laskea yhteen 64-39 istuin lentokoneessa matkalla Varsovaan – ja koska matka sinne on suorastaan säälittävän lyhyt – pian kopistelin kannoillani uuteen ympäristöön. Vanhan kaupungin mukulakivikaduilla tasapainoillessa alkoi vähitellen tuntua siltä, että ehkä ne kengät ei sittenkään ole ihan niin ihanat. ”Laitoit sitten tosi käytännölliset kengät jalkaan”, tuumasi G kun x:nen kerran tartuin häntä hihasta ja vältin nilkannyrjähdyksen. Niin. Mutta minkäs teet kun käytännölliset kengät olivat laukkujen pakkaushetkellä reilusti 200km päässä? Pysyin kuitenkin pystyssä, se tosin ei estänyt kenkiä iskemästä uudestaan, toisella tavalla.

PIIP PIIP PIIP valitti lentokentän turvatarkastuslaite (mikä lienee se virallinen termi). ”Take off your shoes” sanoi armeijaunivormuun sonnustautunut nainen vahvalla aksentilla. Ymmärsinkö oikein? Ei siinä voinut kuin totella. Sukkasillani, hiukan hämmentyneenä hipsin laitteen läpi uudelleen, miettien, että nilkkureiden soljissa lienee syy, jonka vuoksi minulle tehtiin Helsingin päässä ruumiintarkastus.

Kengät seurasivat perässä liukuhihnalla. Niiden sisältä ei löytynyt pommia. Matka jatkui. Ja miten se jatkuikaan! Modernin kansainvaelluksen seurauksena Helsinki-Rovaniemi juna oli ääriään myöten täynnä. Saisin istumapaikan vain Tampereelle asti. Mitäs minä Tampereen jälkeen teen? Lipun minulle myynyt mies ehdotti jonkun syliin istumista. No en istunut. Sen sijaan seisoin. Koko matkan Tampereelta Seinäjoelle. Niillä ihanan ihastuttavilla kengillä. Monen muun ihmisen tavoin. (Tästä saisi ihan oman tarinansa kirjoitettua).

maanantai 20. lokakuuta 2008

Elämän spontaanisuus

Mitä on olla spontaani? Onko se sitä, että majoittaa ystävän vuorokauden varoitusajalla - siivoa kiireen vilkkaa, koska asunto ei ole salonkikelpoisessa kunnossa? Onko se sitä, että nappaa kirjahyllyn kätköistä ala-asteaikaisen päiväkirjansa ja lukee sitä - avoimen julkisesti - siskolle, vanhemmille todeten, että sen (hurrrrrrrjat) salaisuudet ovat vanhentuneet riittävästi ja nyt niistä voi viimein puhua? Onko se sitä, että varaa keskellä yötä liput Varsovaan, ylihuomisen koneeseen? Jos on, niin sitten minä olen spontaani. Olen nimittäin tehnyt kaikki nämä asiat viimeisen viikon aikana. Viimeksi mainitun viime yönä.

Tämä tuli ihanasti puun takaa, olemme G:n kanssa shokissa. Nyt lopetan kirjoittamisen, koska en innostukseltani varmaankaan saa enää mitään järkevää tekstiä aikaan. Eli. Nyt. Loppu - The End ja jatkuu to be continued, kun tulen takaisin Suomeen. Menen pakkaamaan tai tekemään jotain niistä tuhansista asioista, jotka olin ajatellut tehdä huomenna, sillä huomenna en ole enää Suomessa, vaan Puolassa. Huh.

torstai 16. lokakuuta 2008

Kymmenvuosimeemi (à la Jenni)

Jennin (http://jennituulikki.blogspot.com) muisteluista innostuneena, tässä minun 10 viime vuottani:

1998:
- Kylvin metsää mumman ja paapan kanssa (jälkimmäisen kanssa kävimme tänä kesänä 2008 ihastelemassa työmme tuloksia – puut olivat korkeampia kuin minä)
- Vietin monet monet monet hetket kesästä – ja vähän keväästä ja syksystäkin - tallilla
- Innostuin jalkapallosta ja aloin kannattaa Italian maajoukkuetta

1999:
- Pääsin ripille
- Puhuin ensimmäistä kertaa elämässäni englantia tosielämäntilanteessa
- Kuvittelin, että ysiluokalla olo oli jotain valtaisaa
- TPS voitti jääkiekon sm-liigan


2000:
- Menimme toukokuun loppupuolella ensin Jyväskylään Power Mover-tapahtumaan, jossa yhteistanssina oli Robbie Williamsin Millennium, ja seuraavana päivänä luokkaretkelle Helsinkiin (näimme Jere Karalahden Itäkeskuksessa)
- Aloitin lukion – oli rankkaa
- Sweet 16, jota ystävien kanssa juhlistettiin kuvaamalla (nyt) erittäin arkaluontoista materiaalia sisältävä video
- TPS voitti jääkiekon sm-liigan

2001:
- Provinssirock ja Limp Bizkitin keikka, sekä Eros Ramazzotti Porin Kirjurinluodolla. Ei hullumpi konserttikesä!
- Kesällä meille tuli kaksi kissanpentua, Viivi ja Venla
- Kun 9/11 tapahtumat valloittivat teeveeruudun, olin aloittelemassa biologiankokeisiin lukua – ne jäi vähäisiksi uutisia seuratessa
- TPS voitti jääkiekon sm-liigan

2002:
- Luokkaretkelle PARIISIIN <3<3<3<3 Muutama päivä matkan jälkeen näin Amelie-elokuvan, joten sain oivan tilaisuuden fiilistellä
- Sain kesällä ajokortin! Ja pian sen jälkeen sattuman kautta auton
- Kirjoitin alta pois ruotsin ja englannin
- Koirani kuoli…
- Aloitin espanjan opinnot

2003:
- Yhteen viikkoon mahtui pääsykokeet, serkun polttarit sekä omat lakkiaiset
- Kävin Tukholmassa tädin luona, sain puhua oikein urakalla svenskaa
- Aloitin yliopistourani ja kun sitä oli jatkunut muutama viikko, ostin tietokoneen (läppärin, jolla nyt kirjoitan tätä) ja sinä samana päivänä ”törmäsin” G:hen
- Aloitin italian opiskelun

2004:
- Taylor kuoli Kauniissajarohkeissa kolmannen kerran
- Matkustin Italiaan, G Suomeen, matkustin Italiaan – ja mentiin siinä rytäkässä kihloihin!
- Muutin ensimmäistä kertaa elämässäni yksiöön, siis asumaan ihan yksikseni
- Sain aineenopettajan perusopinnot pakettiin

2005:
- Suunnittelin vaihtovuotta
- Lähdin vaihtoon
- Olin vaihdossa

2006:
- Käytiin G:n kanssa viikinkimatkalla Tukholmassa
- Kotiuduin takaisin yliopistooni – aloitin proseminaarin ja asuin syksyn aikana kahdessa eri asunnossa; kolmiossa ja nykyisessä yksiössäni
- Perheemme tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Italiassa
- Italia voitti jalkapallon maailmanmestaruuden ja olin paikanpäällä (siis Italiassa:-P) sitä juhlistamassa
- Aloitin itämaisen tanssin – ja lopetin sen n. 6 tanssituntia myöhemmin!

2007:
- Vietin koko kesän Italiassa
- Hurahdin facebookiin ja avasin blogin
- Aloitin stressaavimman yliopistovuoden
- Sain G:ltä ihanat pehmolelun näköiset pantteritossut joululahjaksi (tuli mieleen, koska ne on mulla tällä hetkellä jalassa:-D)

2008:
- Kasvatin CV:tä parilla työprojektilla
- Vietin juhannuksen Suomessa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen
- Aloitteli/en gradua
- Vietettiin G:n kanssa ihanat kaksi päivää Naantalissa (ja käytiin muumimaailmassa); ja (minulle mieleiset) 2h 28 min leffateatterissa Sinkkuelämää-elokuvan parissa!
- Sain kunnian olla kaaso kahteen otteeseen
- Joudun toteamaan TPS:n olevan jääkiekon sm-liigan hännillä


Tuossa juuri yksi päivä mietinkin, miten on mahdollista, että vuodet 14-19 (1999-2003) kuluivat niiiiiiiiiiiiiiiiin hitaasti, ja vuodet 20-24 (2004-2008) suorastaan lensivät. Sen huomasi siitäkin, miten yllä olevan muistelun loppua kohden tultaessa vuosien ja tapahtumien toisistaan erottaminen kävi koko ajan vaikeammaksi.

200 km/h

Elämme turhauttavia aikoja. G:n uusi yliopisto on käynnistynyt täydellä tohinalla, millä on ollut suora vaikutus jokailtaisten juttelutuokioidemme pituuteen. Tehokkaan chattailyajan lähes puolittuessa, keskusteltavien asioiden määrä on kymmenkertaistunut. Seurauksena tästä minä kysyn häneltä kolmea asiaa kerralla ja hän milloin vastailee, milloin jo kertoo seuraavaa juttua, johon minä reagoin kolmella uudella kysymyksellä. Joskus vartin kuluttua kysäisen jonkin niistä Kaikkein Tärkeimmistä asioista uudelleen, mihin – jos hyvin menee – saan viiden minuutin sisällä vastauksen. Hiukan ennen hyvänyöntoivotuksia tiivistän muutamaan puheenvuoroon oman päiväni tapahtumat. Painaessani pääni tyynyyn, mietin, miten kauan kestää, ennen kuin kommunikointimme asettuu uusiin uomiin, tai muokkaa riittävästi vanhoja.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Yllättävää ystävällisyyttä

Tänään eräs täysin tuntematon nainen sanoi minulle bussista ulosastuessamme: "Sulla on tosi kauniit kengät". Hölmistyneenä, yllätettynä sain takelleltua varovaisen kiitoksen ja sitä toivottavasti hiukan vakuuttavamman hymyn. Mielessäni ajattelin, että nämä ON tosiaan kivat kengät; ja jatkoin harmaassa iltapäivässä oloa, hiukan keveämpänä.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Kypsymistä

Löysin tietokoneeni kätköistä aikamoisia aarteita. Tylsempien koulutehtävien ja imartelevien (ja vähemmän) kuvien lisäksi ruudulleni avasin koko joukon kopioita vanhoista kirjeistä, viiden vuoden takaisia listahittejä mp3-muodossa, sekä päiväkirjamerkinnäntapaisen vuodelta 2004, jossa pohdin, että G:n ja minun täytyy keskustella riitelystä – sitä kun ei siihen maailmanaikaan ollut tullut kovinkaan harrastettua. Hymähdin, naurahdin. Pyörittelin muutaman kerran päätä niin että korvikset heiluivat oikein kunnolla. Hyvällä omallatunnolla voi sanoa, että tuon jälkeen sitä on kyllä harjoiteltu, riittävästi sanoisin. Ja meistä on tullut siinä hyviä – rakentavalla tavalla (okei no ei aina ja koko ajan); tunnistamme omat ja toisen reaktiot, olemme rauhallisempia. Vähemmän mustavalkoisia.

Oli kiva huomata, miten on harpattu tuosta päiväkirjan naiiviudesta eteenpäin. Kliseisesti ja kuluneesti: suhteemme on kasvanut ja kypsynyt. Jee:-)

tiistai 7. lokakuuta 2008

Kuumeilua

Viime aikoina olen useamman kuin kerran huomannut unelmoivani lemmikistä. Lenkitettävästä koirasta tai syliintukkivasta kissasta. Jopa hevosesta. Elänen jonkinlaista taantumaa lapsuusvuosiini, jolloin kotini kaneineen, kissoineen ja koirineen muistutti eläintarhaa, ja jos olisin saanut vapaasti valita, olisin varmaan nukkunut tallilla. Heinäkasassa.

Kun nyt kadulla vastaan tulee koira omistajineen, jään ehkä tuijottamaan aavistuksen verran liian pitkäksi aikaa. YLEn Tallitähtiä en katso, koska se johtaisi useamman 20e ratsastustunnin varaamiseen. Joskin haluaisin yrittää, luonnistuisiko se minulta vielä - 10 vuoden jälkeen, kokeilla edes kerran, miltä tuntuikaan kuulla kavioiden kopse, tuntea hevosen keinunta ja sieraimissa tallin tuoksu.

Mutta milläpä rahalla sitä ratsastaisi. Ja minne sen kissakoiran laittaisi? Matkalaukkuun?

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Kotiin

Tänä iltana hyppäsin junasta ja kiiruhdin bussipysäkille - monen muun opiskelijan tavoin, viikonloppu "kotikotona" oli ohi. Back to business. Voimakas tuuli puski vastaan, hetkeen en ollut varman, liikunko eteenpäin vai kenties taaksepäin. Syksyä mietiskelin lähes kotiovelle saakka. Tajusin vasta siinä ja silloin, että junan ikkunasta ei tosiaan näkynyt muuta kuin oma kuvajainen. Metsien ja järvien olemassaolon pystyi vain kuvittelemaan. Talojen valoista näki pilkahduksia.

Kotitaloani lähestyessä minua kohtasi erikoinen näky. Joka toisessa asunnossa paloi valo. Lehtien tippuillessa päälleni otin viimeiset askeleet ovelle, menin sisään ja rikoin jokatoisen-taian sytyttämällä asuntooni valon.