Jouluntoivotuksia

Tànààn on vaihdettu hyvàn joulun toivotuksia puolin ja toisin, mità erilaisemmissa paikoissa alkaen hautausmaalta, kadun kulmasta ja lihakaupasta. Toivotinpa hyvàà joulua mekaanikollekin, jota en varsinaisesti tunne – poskisuudelmien kera tietenkin! Yllàttàvimmàt jouluterveiset tulivat kuitenkin alakerrasta panettonen muodossa – uudelta, tàmànsykyiseltà, naapurilta, joka kutsui meidàt kahville vàlipàivinà. Mielenkiintoisen (etenkin G:n kannalta) tilanteesta tekee se, ettà naapuri pelaa koripalloa kaupungin joukkueessa (ja maajoukkuetasollakin), joka on pitkàstà aikaa Serie A-tasolla! Sunnuntaina aiomme mennà haistelemaan Serie A-tunnelmaa stadionille – liput on varattu, lunastettu ja hyvàssà tallessa:-)

Niin, joulu – aika nopeasti palmujen katveessa, kauniin aurinkoisen làmpimànà pàivànà se joulutunnelma hàviàà. Onneksi minulla on keinoni palautella se mieleen tànà iltana – G sai avata jo yhden paketeistaan; sieltà lòytyi Joulutarina-elokuva, jonka pistàmme pyòrimààn DVD-soittimeen myòhemmin tànààn (joulupukilla fiilistelyà sekà lumisia maisemia). Lisàksi Suomesta mukanani tànne etelààn lenteli pipareita ja joululimppu – niiden luulisi auttavan, tàydentàvàn lasagnen, pandorojen ja pàhkinòiden makuja (jotka olen nàhtàvàsti oppinut yhdistàmààn joulun kàsitteeseen). Ja tàllà hetkellà koko talossa leijailee struffolien hunajainen tuoksu, joka lupaa hyvàà huomista jouluaattoillallista ajatellen.

Mutta, mutta, otsikkoon palatakseni: Hyvàà joulua kaikille:) Tutuille ja tuntemattomammillekin!

Outoa ettei se ole outoa

No niin, viimein voi vàhàn hengàhtàà. Graduilu, kaukoilu, jouluvalmisteluhàlinà - kaikesta voi viimein ottaa tauon. Joistain pidemmàn (kaukoilu) joistain lyhemmàn (graduilu)...

Italiaan tuleminen on kerta kerran jàlkeen vàhemmàn ihmeellistà. Kaikki vaikuttaa tutulta, ei eksoottiselta, samalta, ei erikoiselta ja uudelta. Joitain maisemia katsellessa tulee jopa miettineeksi "olenko tosiaan ollut poissa tààltà 7 kuukautta?". Erikoisen tàstà nimenomaisesta kerrasta teki vain se tosiasia, ettà tulimme G:n kanssa Italiaan yhdessà! G lensi Puolasta Helsinkiin lauantaina - ja mukavan illan, rauhallisen hotelliaamiaisen ja armottoman taxfree-shoppailun jàlkeen istuimme vierekkàin lentokoneessa tuijotellen horisontissa siintàvàà auringonlaskua. Muuta ei ikkunasta sitten nàkynytkààn - paitsi toinen lentokone jossain Alppien yllà, ja vasta laskeutumisvaiheessa kaupunkien valoja siellà tààllà, pieninà ja suurempina rykelminà. Toisen seisoskellessa vieressà ei haittanut ollenkaan, ettà jouduttiin odottamaan laukkuja melkein tunti (ne tulivat viimeisten joukossa) - nyt liukuovien toiselle puolelle ei ollut mikààn kiire.

Automatka Casertaan sujui Puola sità Puola tàtà merkeissà - ei liene kovin yllàttàvàà, ettà kerrottavaa oli ja olisi vaikka kuinka! Matkan loppupuolella muistui taas mieleen, miksi olenkaan G:n kanssa. Parin kadun pààssà "Italian kotoa" meità tervehti kaksi jouluvalo-joulupukkia, jotka heiluttelivat ohikulkijoille erààn talon parvekkeelta. Vastasin tervehdykseen heiluttamalla varovasti omaani - G katsoi minua, katsoi ulos, ja yhtyi tervehdykseen:) Ei kysymyksià, ei ihmettelyjà, ei "àlà nyt ole hòpsò"jà tai "mità ihmettà sà oikein teet?!"tà. Toista ei voi pitàà outona, jos on itse samanlainen;)

Pitkàltà tuntuneen pàivàn pààtteeksi iskimme hampaamme pizzaan. Jos olisimme olleet matkalla Suomeen, ensitòiksi olisi làmmitetty sauna, muttei tàmà Italian tyylikààn ole pahitteeksi!

Me käymme joulun viettohon

Pienoinen tauko - taas vaihteeksi:) G - se inhottavampi - on pitänyt kiireisenä, nyt onneksi voi omistaa hiukan aikaa sille sen ihanammalle kaimalle!

Pian lähden matkalle, joka vie minut Varsovaan Pohjanmaan ja Italian kautta. Paniikinomaisesti tarkastan ja uudelleen tarkastan laukut ja kaapit - mitään tärkeää ei nyt saa jäädä tänne, asuntoon jonka oven suljen perässäni reiluksi kuukaudeksi!

Niin, vuorossa taas italialainen joulu panettonen, struffolien ja lasagnen kera - varmasti ilman lunta (täytyypä tallentaa muistiin ikkunasta nyt näkyvä talvistakin talvisempi kaunis maisema, jotta sen voi kaivaa sieltä esiin ja avata silmien eteen aattoyönä). Kolmas italialainen jouluni; miten se aika voikaan laukata tällaista vauhtia! Toisaalta hyvä niin - laskettiin eilen, että enää kolmet lentokenttähyvästit edessä ja sitten meidän kaukosuhteilun pitäisi olla siinä. Uskomattoman, ihmeellisen, jännittävän hienoa.

Tulen varmaan raportoimaan jouluilun ja lomailun etenemistä tänne nyt useammin - on sellainen olo, että ehkä satoja taiteilijoita inspiroinut Italia tulee inspiroimaan minun bloggailuanikin:)