maanantai 20. lokakuuta 2008

Elämän spontaanisuus

Mitä on olla spontaani? Onko se sitä, että majoittaa ystävän vuorokauden varoitusajalla - siivoa kiireen vilkkaa, koska asunto ei ole salonkikelpoisessa kunnossa? Onko se sitä, että nappaa kirjahyllyn kätköistä ala-asteaikaisen päiväkirjansa ja lukee sitä - avoimen julkisesti - siskolle, vanhemmille todeten, että sen (hurrrrrrrjat) salaisuudet ovat vanhentuneet riittävästi ja nyt niistä voi viimein puhua? Onko se sitä, että varaa keskellä yötä liput Varsovaan, ylihuomisen koneeseen? Jos on, niin sitten minä olen spontaani. Olen nimittäin tehnyt kaikki nämä asiat viimeisen viikon aikana. Viimeksi mainitun viime yönä.

Tämä tuli ihanasti puun takaa, olemme G:n kanssa shokissa. Nyt lopetan kirjoittamisen, koska en innostukseltani varmaankaan saa enää mitään järkevää tekstiä aikaan. Eli. Nyt. Loppu - The End ja jatkuu to be continued, kun tulen takaisin Suomeen. Menen pakkaamaan tai tekemään jotain niistä tuhansista asioista, jotka olin ajatellut tehdä huomenna, sillä huomenna en ole enää Suomessa, vaan Puolassa. Huh.

4 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Minäkin tein kerran tällaisen ex tempore -matkan Milanoon. Sunnuntaina varasin ja keskiviikkona olin jo koneessa. Hassuinta oli, että olin juuri pari päivää sitten saapunut Sardiniasta :D

Hyvää matkaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Onne@ matkaan! =) G:lle terkkuja!
T. Vaaleanpunainen karvalakkipäässä, vaaleanpunainen pupu-sateenvarjo vasemmassa ja vaaleanpunainen kännykkä oikeassa kädessä, punaista käsityötä tekevä "kuuro" sisko... xD

piccolina kirjoitti...

jenni: Muistan, että tuosta oli joskus puhetta:-D Kyllä sellainen aina silloin tällöin hyvää tekee! Kiitos hyvänmatkantoivotuksista:)

deezmo: Kiitos, ja vien:-) Oli kiva nähdä, joskin lyhyesti tänään! Toivottavasti "kuurous" paranee pian! Se sateenvarjo oli kyllä söpö! (ja se hattukin:-D)

Jenni kirjoitti...

Sait tunnustuksen, katso blogini. :)