Tànà aamuna neljàn aikaan (klo 5 Suomen aikaa) vaihdoin saappaat villasukkiin ja kaaduin sàngylle. Laskeskeltiin Gn kanssa ettà takana oli intensiiviset 18 tuntia, joiden aikana emme olleet olleet kovin montaa hetkeà hiljaa. Tehtàvànàmme oli ollut viihdyttàà Gn taiwanilaista opiskelukaveria (Harry) ja tàmàn puolalaista tyttòystàvàà (Agata), jotka tulivat pikavisiitille varta vasten vuodenvaihdetta ajatellen.
Kààntàmisestà, kàvelemisestà ja syòmisestà vàsyneinà kikattelimme pàivàn tapahtumille – nàkemisen arvoista oli esimerkiksi se kun Gn kaveri kàveli Gn perheen suosiman làhikauppiaan luo ja alkoi puhua tàlle kiinaa! Me vuoroin pidàttelimme naurua, vuoroin nauroimme kadun toisella puolella tàlle erikoiselle kohtaukselle ja menimme sitten selittàmààn tapahtuneen – ja paljastamaan osallisuutemme siihen! Hyvàt naurut sai lopulta hàmmentynyt kauppiaskin ja làhtiessàmme toivotimme hyvàt uudet vuodet italiaksi, puolaksi, mandariinikiinaksi ja suomeksi!
Ruokapòytààn (jota kutsuimme Yhdistyneiden Kansakuntien pòydàksi) istahdimme kahdeksan aikoihin ja nousimme siità uuden vuoden puolella. Harry ja G tuhosivat merellisen illallisen, Agata haarukoi hummeria suhteellisen rohkeasti – minà tyydyin vain maistamaan sità (ja nàin mielessàni niiden àklòttàvàt sakset, tapittavat silmàt ja sinne tànne viuhtovat miljoonat raajat). Yhden pienen pienen palan. Tuttuun tapaan muiden syòdessà pastaa simpukkakastikkeella, minà sekoittelin omaan annokseeni pestokastiketta ja siirsin mustekalan palasia sisàltàvàn salaatin Gn sedàn lautaselle. Hiukan minunkin tàytyi rohkaistua: eràs paikallinen uudenvuoden perinne kun takaa alkavalle vuodelle menestyksen ja rahan tulon – ja koska tànà vuonna aion valmistua, muuttaa tànne ja etsià tòità, sekà menestys ettà rahan tulo eivàt olisi pahitteeksi! Niinpà pyysin itselleni annoksen sian sorkkaa ja linssejà! Otin haarukan ja veitsen kàsiini juhlallisen hiljaisena (mikàli muutamaa huokausta ja yòk-àànnàhdystà ei lasketa), leikkasin sian sorkkaan loven, lastasin sen pààlle muutaman linssin, siirsin koko hoidon suuhuni, elin nopean kouluaikojen hernekeitto flashbackin... ja hymyilin tyytyvàisenà. Gn àiti vilkaisi lautastani ja nauroi; aivan kuin hiiri olisi kàynyt jàrsimàssà lihan reunaa! Noh, tàrkeintà on, ettà tein sen (”sòin sità” on melkein sama kuin ”sòin sen”), kaiken varalta, ei oteta turhia riskejà.
Illan nauruja – englannin ja italiankielisià – on mahdotonta tiivistàà muutamaan lauseeseen, joten tylsàsti sanottuna: vuosi vaihtui kaiken kaikkiaan mukavissa merkeissà.
Kààntàmisestà, kàvelemisestà ja syòmisestà vàsyneinà kikattelimme pàivàn tapahtumille – nàkemisen arvoista oli esimerkiksi se kun Gn kaveri kàveli Gn perheen suosiman làhikauppiaan luo ja alkoi puhua tàlle kiinaa! Me vuoroin pidàttelimme naurua, vuoroin nauroimme kadun toisella puolella tàlle erikoiselle kohtaukselle ja menimme sitten selittàmààn tapahtuneen – ja paljastamaan osallisuutemme siihen! Hyvàt naurut sai lopulta hàmmentynyt kauppiaskin ja làhtiessàmme toivotimme hyvàt uudet vuodet italiaksi, puolaksi, mandariinikiinaksi ja suomeksi!
Ruokapòytààn (jota kutsuimme Yhdistyneiden Kansakuntien pòydàksi) istahdimme kahdeksan aikoihin ja nousimme siità uuden vuoden puolella. Harry ja G tuhosivat merellisen illallisen, Agata haarukoi hummeria suhteellisen rohkeasti – minà tyydyin vain maistamaan sità (ja nàin mielessàni niiden àklòttàvàt sakset, tapittavat silmàt ja sinne tànne viuhtovat miljoonat raajat). Yhden pienen pienen palan. Tuttuun tapaan muiden syòdessà pastaa simpukkakastikkeella, minà sekoittelin omaan annokseeni pestokastiketta ja siirsin mustekalan palasia sisàltàvàn salaatin Gn sedàn lautaselle. Hiukan minunkin tàytyi rohkaistua: eràs paikallinen uudenvuoden perinne kun takaa alkavalle vuodelle menestyksen ja rahan tulon – ja koska tànà vuonna aion valmistua, muuttaa tànne ja etsià tòità, sekà menestys ettà rahan tulo eivàt olisi pahitteeksi! Niinpà pyysin itselleni annoksen sian sorkkaa ja linssejà! Otin haarukan ja veitsen kàsiini juhlallisen hiljaisena (mikàli muutamaa huokausta ja yòk-àànnàhdystà ei lasketa), leikkasin sian sorkkaan loven, lastasin sen pààlle muutaman linssin, siirsin koko hoidon suuhuni, elin nopean kouluaikojen hernekeitto flashbackin... ja hymyilin tyytyvàisenà. Gn àiti vilkaisi lautastani ja nauroi; aivan kuin hiiri olisi kàynyt jàrsimàssà lihan reunaa! Noh, tàrkeintà on, ettà tein sen (”sòin sità” on melkein sama kuin ”sòin sen”), kaiken varalta, ei oteta turhia riskejà.
Illan nauruja – englannin ja italiankielisià – on mahdotonta tiivistàà muutamaan lauseeseen, joten tylsàsti sanottuna: vuosi vaihtui kaiken kaikkiaan mukavissa merkeissà.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti