torstai 16. lokakuuta 2008

200 km/h

Elämme turhauttavia aikoja. G:n uusi yliopisto on käynnistynyt täydellä tohinalla, millä on ollut suora vaikutus jokailtaisten juttelutuokioidemme pituuteen. Tehokkaan chattailyajan lähes puolittuessa, keskusteltavien asioiden määrä on kymmenkertaistunut. Seurauksena tästä minä kysyn häneltä kolmea asiaa kerralla ja hän milloin vastailee, milloin jo kertoo seuraavaa juttua, johon minä reagoin kolmella uudella kysymyksellä. Joskus vartin kuluttua kysäisen jonkin niistä Kaikkein Tärkeimmistä asioista uudelleen, mihin – jos hyvin menee – saan viiden minuutin sisällä vastauksen. Hiukan ennen hyvänyöntoivotuksia tiivistän muutamaan puheenvuoroon oman päiväni tapahtumat. Painaessani pääni tyynyyn, mietin, miten kauan kestää, ennen kuin kommunikointimme asettuu uusiin uomiin, tai muokkaa riittävästi vanhoja.

2 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Meillä on varsin samanlaista juuri tällä hetkellä, emme ehdi puhumaan Skypellä/puhelimella kuin kaksi kertaa viikossa keskimäärin. Ja asiaa riittäisi...

Anonyymi kirjoitti...

Ai teilläkin?:-/ Inhottavia tällaiset kiireiset ajat. Mutta eiköhän me kaikki jakseta?:-)